Remmillä on laajat verkostot ja runsas määrä yhteistyökumppaneita. Yhdessä jaamme sanomaa siitä, että työn tekemisellä on merkitystä sekä itselle että yhteiskunnallemme. Jaamme sanomaa siitä, että työelämän tulisi olla tasa-arvoista, mukaan ottavaa, ihmisen kyvyt huomioivaa sekä monimuotoista. Jaamme sanomaa siitä, että kaikkia tarvitaan ja jokaiselle olisi hyvä löytää itselleen sopiva työ. Samalla ymmärrämme yrittäjiä sekä heidän tarpeitaan työvoiman osalta. On tärkeä yhdessä tehdä työtä sen eteen, että saamme kaikki mukaan yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen.

Tällä kertaa ”vieraskynä”-kirjoittajamme, FM Annamari Jukko, viestii työnteon moninaisesta merkityksellisyydestä sekä yhteiskunnallemme että ihmiselle itselleen:

”Julkisen talouden tervehdyttämiseen tarvitaan työllisyysasteen nousu. Tähän nousuun vaaditaan kaksi asiaa: työllistymisen esteitä pitää saada poistettua ja työn vastaanottaminen tulee nähdä kannattavana. Jotta nämä tavoitteet saavutetaan, tarvitaan monessa suhteessa radikaali ajattelutavan muutos.  

Työllistymistä ajatellaan tällä hetkellä ainoastaan taloudellisena kysymyksenä: Työttömän kannattaa mennä töihin, jos työllistymisen seurauksena hänen taloudellinen tilanteensa kohenee. Laboren Mika Maliranta antoi eräässä radiohaastattelussa talousvinkin: rahan sijaan kannattaa ajatella vaihtoehtoiskustannuksia. Työ tarjoaa ihmiselle sosiaalisia suhteita, joten työssäkäynti vähentää yksinäisyyttä ja ehkäisee masennusta. Erilaiset riippuvuudet syntyvät yleensä siksi, että ihmisen elämästä puuttuu merkitys. Koska työ lisää ihmisen elämän merkityksellisyyttä, työssäkäynti ehkäisee riippuvuuksien syntymistä. Jos perheellinen työtön työllistyy, todennäköisyys sille, että hänen lapsistaan tulee myöhemmin työttömiä, laskee huomattavasti. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että samalla lailla kuin juristin lapsesta tulee juristi, myös työttömän lapsesta tulee työtön – ja nimenomaan siksi, että mallioppimisen vaikutus on niin vahva. Työn vastaanottamista ei siis tulisi julkisuudessa tarkastella ainoastaan taloudellisena kysymyksenä vaan ihmisen ja hänen perheensä kokonaishyvinvoinnin kannalta.  

Toisen muutoksen tulisi tapahtua siinä, miten työllistymisen taloudellisesta puolesta puhutaan. Tällä hetkellä työttömän saamia tukia verrataan siihen, mitä hänelle jää käteen, jos hän menee töihin. Varsinkaan nuoret eivät hahmota, että todellisuudessa työssäkäyvän ansiotaso on huomattavasti korkeampi, mutta osa palkasta maksetaan vasta jälkikäteen eli työeläkkeen muodossa. Julkisuudessa olisi hyvä kertoa esimerkkejä siitä, kuinka paljon yksikin työvuosi lisää eläkeläisen vuosiansiota.

Kolmanneksi pitäisi lopettaa puhuminen koulutusta vastaavasta työstä ja alkaa puhua asennetta ja tarvetta vastaavasta työstä. Työuupunut lähihoitaja jäi kesäksi virkavapaalle ja työskenteli ruohonleikkaajana. Syksyllä hän palasi omaan työhönsä virkistyneenä. Yhteiskunta ei voi taata kenellekään koulutusta vastaavaa työtä, mutta terveelle ihmiselle on tälläkin hetkellä tarjolla monella paikkakunnalla tarvetta ja asennetta vastaavaa työtä.  

Neljänneksi koko työttömyysaika pitäisi käyttää työllistymisen esteiden poistamiseen. Parhaiten tämä tapahtuu ryhmissä, joissa on kaikenlaisia työttömiä eli koulutettuja ja kouluttamattomia, nuoria ja vanhempia, kantasuomalaisia ja maahanmuuttajia sekä erilaisilla tuilla olevia. Jos maahanmuuttajan työllistymisen este on liian heikko suomen kielen taito, hän harjoittelee sitä ryhmässä kantasuomalaisten kanssa kielenoppimispelien ja yhteislaulujen avulla. Masennukseen tehoaa useiden tutkimusten mukaan yhtä hyvin säännöllinen, reipas liikunta ryhmässä kuin kognitiivinen terapia. Erilaisten riippuvuuksien hoito on tehokkaampaa, kun hoidettava kuuluu ryhmään, jossa tapahtuva toiminta antaa elämälle merkityksen. Jos työllistymisen este on heikko fyysinen kunto, sitä on helpompi kohentaa ryhmässä kuin yksin – esimerkiksi kävelylenkkien, kuntosalikäyntien ja seuratanssien avulla.

Jos kaikki nämä neljä keinoa otetaan käyttöön, työllisyysasteen kohoaminen on erittäin todennäköistä hallituksen muista työllisyystoimista riippumatta.”

Annamari Jukko
FM, MBA, TK

Annamari Jukko on vastuuyhteiskunta-konseptin kehittäjä. Tällä hetkellä hän pilotoi konseptiin liittyvää RoRo-mallia, jonka kärki on työllistymisen esteiden poistaminen. 

Kiitos Annamarille erinomaisesta kirjoituksesta, jonka tarkoitus on pohdituttaa lukijoita sekä tuoda näkökulmia yhteiseen haasteeseemme, kohtaanto-ongelmaan ja sen poistamiseen pala palalta.

Hyvää alkavaa marraskuuta,

Nina From Remmi